Kevät lähestyy ja uutiset riepottelevat mieltä.
Uutisten virrassa kahlatessa päähän roiskuu joen virtaa poukkoilemaan. Olen miettinyt, onko tosiaan paras tapa minulle tapa aloittaa päivä lukemalla ajankohtaisia uutisia. Media on kuin jatkuvasti virtaava joki täynnänsä monenlaista kummallista asiaa, hienon kiiltävää, hämmentävää ja ihmeellistä sekä kovin paljon informaatiota, jota on toisinaan hyvinkin vaikeaa sulattaa.
Virta voisi kuitenkin aamun aluksi olla myös luovuuden virtaa. Luovuus tarvitsee omanlaistaan ”ravintoa” ja yksi tapa tietenkin on saada inspiraatiota toisten tekemästä taiteesta.
Paljon taidetta löytyy Kansallisgallerian nettisivuilta. Välillä aloitankin aamun tutkimalla aiemmin löytämiäni taidekuvia ja lähes poikkeuksetta energia tuntuu lisääntyvän.
Ilmari Aalto, Asetelma, 1926, öljyvärimaalaus, Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/1902774 CC0 1.0
Kansallisgalleria on kolmen Suomen valtion omistaman taidemuseon: Ateneumin, Sinebrychoffin taidemuseon ja Kiasman kuvataiteen valtakunnallinen sivusto. Käytännössä kuin taiteen aarrearkku. Sinne voi tehdä oman tunnuksen, tarvitaan vain sähköpostiosoite ja salasana. Sen jälkeen voi kirjautuneena koota kuvia omiksi ryhmikseen. Galleriaan saa lisättyä kuvan klikkaamalla sydänkuvaketta teoskuvan vieressä. Kuvia voi kerätä talteen ihan vain itseä varten tai julkaista kunkin gallerian asetuksissa gallerian katsottavaksi muille.
Kansallisgalleriasta olen löytänyt esimerkiksi paljon teosten kuvia, joissa kukat tai kasvit ovat jonkinlaisessa osassa. Minulle sekä leikkokukat että luonnon kasvit tuottavat paljon iloa paitsi luonnossa, ruukuissa ja maljakossa, myös omien töideni materiaalina.
Olen koonnut pienen kokoelman eri kuvataitelijoiden teoksista, joissa esiintyy jokin huonekasvi. Katsomaan pääsee ilman kirjautumista: https://www.kansallisgalleria.fi/fi/galleries/el0vki.
Saan virtaa luovuuteeni myös, kun auringon valo pitkän hämärän kauden jälkeen osuu maljakkoon. Taiteessa ja elämässä näkemäni kukat ja kasvit käyvät mielessäni kuin keskustelua. Vuodenvaihteen molemmin puolin sain ihailla amarylliksiä kotona, lähemmäs kaksi kuukautta ne soivat ylevää upeuttaan. Mietin miten voivat kukat ollakin niin kauniita! Ne ikään kuin välittävät tietoa: maailma on hieno, elämä on ihanaa, elämä on mielenkiintoista, elämä on antoisampaa. Niin kepeältä kuin joistakin ihmisistä kukat voivatkin tuntua, itse näen niissä aiheita yhä uusiin ideoihin kuvien tekemiseksi.
